NILGIRIS
Ohjaaja kertoo: ”Olin käymässä kirjastossa, kun huomioni kiinnitti kirkkaansininen kirjankansi. Kirja oli Madame Blavatskyn ohut teos nimeltä Sinisten vuorten kansa. Madame selvittää kirjassaan, miten hän löysi ylhäällä Etelä-Intian vuoristossa ihmeellisen heimon, joka ei osannut valehdella eikä petkuttaa. Muutenkin heimo oli luonteeltaan erinomainen, he osasivat parantaa ja oppivat kaiken nopeasti. Todilla oli mukanaan vain pieni bambukeppi, kun he ylittivät viidakon eivätkä tiikerit käyneet heidän kimppuunsa. Heidän naapurissaan asuivat pahamaineiset molukurumbat, jotka olivat päinvastaisia kuin todat. He olivat lyhyitä, ahneita, karvaisia ja ilkeitä. Kaiken lisäksi he haisivat kammottavalta. Kurumbat himoitsivat varsinkin kiiltäviä esineitä ja suuttuivat, jos heidän maillaan metsästettiin. He tuijottivat vihansa kohdetta pistävillä silmillään kunnes uhri menehtyi. Yleensä 13 päivän kuluessa tuijotuksesta. Kurumbat olivat mustan magian mestareita ja todat olivat valkoisen. Todat palvovat puhveleita edelleen, koska he uskovat niiden olevan heimonsa pyhimyksiä, jotka ovat muuttaneet muotoaan puhveleiksi.
Sain yllättäen matkarahat kuvauksiin vuorille. Kuvaukset sujuivat vaivalloisesti, sillä ylhäällä lähes kolmessa kilometrissä ilma on ohutta, vettä satoi kaatamalla lähes päivittäin, ja yöt olivat kylmiä. Kaiken vaivan lisäksi minua vainosi naapurin emäntä, joka paikallisten mukaan oli riivattu. Tavallisina temppuina oli hameitteni repiminen, silmälasien vääntämien kappaleiksi, sateenvarjon teippaaminen niin ettei sitä voinut avata ja lopulta myrkyn lisääminen teehen. Naapurin rouvan haaveena oli tehdä minusta ompelija, joka jäisi vuorille ompelemaan hänelle vaatteita.
Nilgirissä aika kuluu hitaasti. Naiset menevät teepelloille töihin, ja miehet tekevät jotain muuta tärkeää. Sähköt ovat usein poikki eikä internetyhteyksiä ole. Luonto on kaunis. Puut ja kasvit ovat reheviä, eläimet ovat hyväkuntoisia, ja tiikerien määrä on kuulemma lisääntynyt viidakossa. Kun matkustin vuoristoon, ajattelin todain olevan yli-inhimillisiä. Halusin tavata tämän heimon, joka ei osaa valehdella. Ylhäällä vuorilla tutustuin badagaheimon jäseniin, joiden ystävällisyys ja avuliaisuus olivat yli-inhimillistä."
Lisää matkan muistiinpanoja voi lukea matkapäiväkirjasta nimeltä Nilgiri, joka on toinen osa kokoelmasta Kohtalokkaat käsikirjoitukset.
Videossa on kohtauksia badagheimon tanssista, vierailut todakylissä Bikkubettu, Hulikal Mandu ja Kai Katti Mandu. Todahäät, todain laulua ja tanssia, badagoiden juhlia, badagakoti ja todakoti, vanhoja kertomuksia ja muistiinpanoja.
Ohjaaja kertoo: ”Olin käymässä kirjastossa, kun huomioni kiinnitti kirkkaansininen kirjankansi. Kirja oli Madame Blavatskyn ohut teos nimeltä Sinisten vuorten kansa. Madame selvittää kirjassaan, miten hän löysi ylhäällä Etelä-Intian vuoristossa ihmeellisen heimon, joka ei osannut valehdella eikä petkuttaa. Muutenkin heimo oli luonteeltaan erinomainen, he osasivat parantaa ja oppivat kaiken nopeasti. Todilla oli mukanaan vain pieni bambukeppi, kun he ylittivät viidakon eivätkä tiikerit käyneet heidän kimppuunsa. Heidän naapurissaan asuivat pahamaineiset molukurumbat, jotka olivat päinvastaisia kuin todat. He olivat lyhyitä, ahneita, karvaisia ja ilkeitä. Kaiken lisäksi he haisivat kammottavalta. Kurumbat himoitsivat varsinkin kiiltäviä esineitä ja suuttuivat, jos heidän maillaan metsästettiin. He tuijottivat vihansa kohdetta pistävillä silmillään kunnes uhri menehtyi. Yleensä 13 päivän kuluessa tuijotuksesta. Kurumbat olivat mustan magian mestareita ja todat olivat valkoisen. Todat palvovat puhveleita edelleen, koska he uskovat niiden olevan heimonsa pyhimyksiä, jotka ovat muuttaneet muotoaan puhveleiksi.
Sain yllättäen matkarahat kuvauksiin vuorille. Kuvaukset sujuivat vaivalloisesti, sillä ylhäällä lähes kolmessa kilometrissä ilma on ohutta, vettä satoi kaatamalla lähes päivittäin, ja yöt olivat kylmiä. Kaiken vaivan lisäksi minua vainosi naapurin emäntä, joka paikallisten mukaan oli riivattu. Tavallisina temppuina oli hameitteni repiminen, silmälasien vääntämien kappaleiksi, sateenvarjon teippaaminen niin ettei sitä voinut avata ja lopulta myrkyn lisääminen teehen. Naapurin rouvan haaveena oli tehdä minusta ompelija, joka jäisi vuorille ompelemaan hänelle vaatteita.
Nilgirissä aika kuluu hitaasti. Naiset menevät teepelloille töihin, ja miehet tekevät jotain muuta tärkeää. Sähköt ovat usein poikki eikä internetyhteyksiä ole. Luonto on kaunis. Puut ja kasvit ovat reheviä, eläimet ovat hyväkuntoisia, ja tiikerien määrä on kuulemma lisääntynyt viidakossa. Kun matkustin vuoristoon, ajattelin todain olevan yli-inhimillisiä. Halusin tavata tämän heimon, joka ei osaa valehdella. Ylhäällä vuorilla tutustuin badagaheimon jäseniin, joiden ystävällisyys ja avuliaisuus olivat yli-inhimillistä."
Lisää matkan muistiinpanoja voi lukea matkapäiväkirjasta nimeltä Nilgiri, joka on toinen osa kokoelmasta Kohtalokkaat käsikirjoitukset.
Videossa on kohtauksia badagheimon tanssista, vierailut todakylissä Bikkubettu, Hulikal Mandu ja Kai Katti Mandu. Todahäät, todain laulua ja tanssia, badagoiden juhlia, badagakoti ja todakoti, vanhoja kertomuksia ja muistiinpanoja.
|
Kertoja: Luke Brant
Käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, äänityöt ja ohjaus: Tiina Reunanen Kesto: 29.28 min Puhuttu kieli: englanti Tekstitykset: suomi Kuvasuhde: 16:9 Alkuperäinen kuvakoko: 1920 x 1080 px Tuotanto: Taiteen keskustoimikunta, Burak Productions Tuotantomaat: Intia, Suomi Tuotantovuosi: 2012 Esitykset: Harakka World Wheel -festivaali, Helsinki 2012 Kino Kaiku, Malmitalo, Helsinki 2012 |